Savon Rautatie valmistui vuonna 1889 yhdistämään Mikkelin ja Kuopion kasvavat kaupungit rataverkkoon, ja tarjoamaan yhteyden Pietarista ja Viipurista Savon sydänmaille sekä idän maakunnista pääkaupunkiin.
Ensimmäiset junat tekivät matkaa Kouvolasta Kuopioon 11 tuntia. Rautatiellä oli alkuaikoina suuri paikallinen merkitys. Uusi kulkumuoto loi ennenkokemattoman ulottuvuuden ihmisten ja tavaroiden liikkumiselle, synnyttäen vireää elämää niin kehittyviin kaupunkeihin kuin aiemmin syrjäisiin maalaiskyliin. Myös radanvarren teollisuus alkoi nopeasti kasvaa.
Liikennepaikkoja lisättiin. Ensimmäiset uudet pysäkit perustettiin jo 1890-luvulla, ja pysähdyspaikan saaminen oli pienille kylille merkittävä asia. 1930-luvulla rautatielaitos vastasi linja-autoliikenteen kehittymiseen lisäämällä radikaalisti seisakkeita. Savon radallekin niitä syntyi useita kymmeniä.
Sota-aika oli Savon radalle raskas, kohdistuihan Kouvolan ja Pieksämäen risteysasemiin ankara pommitus. Radalla matkusti arvoväkeä, sillä Mikkeli oli sekä puolustusvoimille että rautatielaitokselle keskeinen paikka sota-aikana.
Sodan jälkeen Savon rata ruuhkautui pahasti, kun Itä-Suomen rataverkko jäi tyngäksi alueluovutusten seurauksena. Suuri osa Itä-Suomen junaliikenteestä kulki Kouvolan ja Pieksämäen välistä osuutta. Miehitettyjä liikennepaikkoja lisättiin, ja materiaalipula vaikeutti liikenteen hoitamista.
1950–1970-luvuilla radan eteläosa kunnostettin ja varustettiin Suomen ensimmäisellä, aikansa moderneimmalla kauko-ohjaustekniikalla. Mutkaista Savon rataa suoristettiin useilla kymmenillä oikaisuilla. Tästä vaiheesta on kirjassa Savon Rautatie mielenkiintoinen kuvaus.
Myös Savon radalla liikkunut junakalusto uudistui nopeasti. Höyryveturit menettivät asemansa yhden vuosikymmenen aikana, ja Suomen viimeinen vakinainen höyryllä vedetty matkustajajuna ajettiin Savon radalla toukokuussa 1971. Samalla poistuivat Savon radalla tutut ensimmäisen sukupolven Dm4-moottorijunat. Sähköjunaliikenne Kouvolan ja Pieksämäen välillä alkoi joulukuussa 1980. Sähköistys jatkui Iisalmeen asti vuonna 1984. Pieksämäen ja Kuopion välin kauko-ohjaus otettiin käyttöön 1983.
Maaltamuutto ja rautateiden keskittyminen kaukoliikenteeseen heikensivät paikallisjunatarjontaa, ja lättähattujen aikakausi päättyi 1980-luvulla. Kaukojunien nopeuttamista jatkettiin. 2000-luvulla rataa on modernisoitu mm. poistamalla tasoristeyksiä. Kirjan lopussa käydään katsomassa, millaista on 1960-luvulla hylätyillä ratalinjoilla.
125-vuotiaana Savon Rautatie on tietenkin monella tavalla erilainen kuin ennen. Mutta edelleen se on yötä päivää sykkivä Savon valtaväylä, joka kätkee sisäänsä monta kiehtovaa tarinaa. Pian ilmestyvä 200-sivuinen kirja Savon Rautatie luo mielenkiintoisen katsauksen viehättävän rataosan taipaleeseen.
